tavallinen, ja silti tarinan arvoinen, ihminen.

Viljo Kojon runsaassa novellikokoelmassa vuodelta 1928 on kirjailijalle tuttuja karjalaisaiheita, maaseutuelämää ja talonpoikaistunnelmaa. Leppoisaan tyyliin kirjoitetut tarinat vievät aikamatkalle 1920-luvun Suomeen. Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).