yhdeksi kokoelmaksi kootuissa novelleissa näkyvät Kojon tiivis, pelkistävä kirjallinen tyyli ja kotiseuturakkaus. Karjala, karjalainen luonne ja pienen kaupungin elämä nousevat Kojon novelleissa humoristisiksi, kansanomaisiksi ja lyyrisiksi aiheiksi. Alun perin vuonna 1947 julkaistun kokoelman novellit ovat vuosilta 1919–1936 ja tarjoavat aikamatkan kirjoitusaikansa maisemiin ja eläväntuntuisen kuvan aikakauden suomalaisesta elämänmenosta.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).